Höpötystä ja kuulumisten päivittelyä pitkästä aikaa

Kuinkakohan monesti olen yrittänyt hiilata itseni blogin ääreen edes sitä varten, että muutaman lauseen raapustaisin ja jatkaisin taas myöhemmin. Ajatuksen tasolle jäänyt, mutta nyt kaverini suorastaan pakotti minut päivittelemään tänne jotain, kun olen ollut niin hehkeän pitkän aikaa hiljaa. Aiheita olisi monia, mistä voisin kirjoittaa, mutta päivitetääs niitä kuulumisia nyt ensin.

Yksin muuttaminen on varmaan yksi niistä asioista, joita ikäiseni ihmiset miettivät. Jotkut tekevät sen heti kun 18 täyttävät, jotkut odottavat vielä jonkun aikaa, ennen kuin raskivat muuttaa vanhempien luota omilleen ja kokeilla siipiään. Nyt tämä on minun kohdallani ajankohtaisempaa kuin ikinä, sillä olen itse muuttamassa tässä piakkoin pois kotoa. Asiasta en kerro sen enempää.

Kuten te kaikki varmasti tiedätte, Children of Bodom tuli viime viikolla keikalle Ouluun. Tietysti löysin itseni sieltä kavereideni kera ja meinkinki oli jotain aivan uskomatonta. Kuvia tuli räpsittyä ja elämäni ensimmäistä kertaa teetin itse kuvia. Siinä ne nyt koristavat kuva-albumini sivuja.

Puutarhurin opinnot ovat sujuneet paljon paremmin, kuin hotracalla vietetty opiskeluaika. Enää en voisi edes kuvitella palaavani takaisin, kun olen jo nähnyt sen miten raskasta alalla on. Nyt puutarhurina pidän siitä, kun saan olla ihmisten kanssa tekemisissä, tehdä kimppuja, asetelmia ynnä muita ja päästää luovuuteni irti, ilman minkäänlaista rajaa. (No okei, mielikuvitus on ainoa raja.)

Mitä kaikkea erilaista tällä alalla sitten on? Miksi koen tämän alan enemmän omakseni? Miksi en viihtynytkään hotracalla? Kaikkiin näihin kysymyksiin saadaan vastaus erin postauksen yhteydessä. Julkaisuajankohtaa en lupaa, mutta sellainen on tulossa kuitenkin.

Ihanaa joulua kaikille ja hauskaa uutta vuotta! :)

♥: Onscu

Kesä meni, syksy tuli

Monelle syksyn tulo tarkoittaa useimmiten sitä, että koulut/työt alkavat, helteet siirtyvät ja syksyn viileys valtaa ilman. Sateet tulevat, lehdet putoilevat puista ja illatkin alkavat hämärtyä. Nyt voisi luvan kanssa kaivaa jo villasukat, kaikki pitkähihaiset paidat, pipot ja kunnon syystakin esille, jotta ei tarvitsisi hytistä liian ohuella takilla tuolla ulkona. Itsellänihän on paljon käytännöntunteja, joten vietän suurimman osan ajastani työvaatteissa. Ehei, ei vielä puhettakaan siitä, että saisin laittaa työtakin alle villapaidan.

Itsehän voisin jo iltahämärässä sytytellä kynttilöitä ikkunalaudalle, fiilistellä villasukat jalassa ja mietiskellä kulunutta kuukautta ja sitä, mitä kaikkea olen saanut tehdä ja kokeilla. Onhan tämä tuhat kertaa kivempaa, kuin keittiössä kökkiminen. Puutarhurina ajelen päältäajettavalla ruohonleikkurilla tukka putkella viilettäen, teen sidontatöitä ja kukka-asetelmia, opettelen tunnistamaan kasveja, leikkaan oksia ja vaikka mitä muuta.

Puutarha-alalla onkin kaikista jännin juttu se, että en koskaan tule tietämään kaikkea. Ala on niin laaja, että vielä vuosienkin päästä tulen oppimaan paljon uutta, mitä ei koulussa ole opetettu.

Nyt sitten ehti se syyslomakin tulla. Odottelen edelleen sitä lunta, kunnon paukkupakkasia ja kerrospukeutumista.

Jillian (I'd give my heart)

Heipsistä! Täällä tuleva puutarhuri taas intoilee ja pursuaa uusia juttuja. Olisi niin monta asiaa kerrottavana, melkein liiankin monta asiaa. Yritän tiivistää asiat sopivaan pakettiin, kerrankin on kuvia jaettavaksi! :D

Melkein heti opintojen alettua meillä oli ma-to viikkotyövuorot puutarhalla. Luokaltamme on kolme kerrallaan koulun puutarhalla töissä ja myös Opinkukassa yhden päivän ajan. Arvatkaa, kuka pääsi heti ensimmäisenä päivänä keräilemään kirsikkatomaatteja kasvihuoneelta? No minä, heh. Voin sanoa, että moisen touhun jälkeen kädet likaantuivat mukavasti, kun piti vielä lajitella tummat ja vaaleat tomaatit eri rasioihin.

Opinkukassa tein lehtikranssin, tai siis jatkoin, kun edellisellä tekijällä se oli jäänyt kesken. Päivä kului helposti sidontakirjoja selaillessa ja kukka-asetelmien teossa. Kukka-asetelmista onkin kuvia jaettavaksi.

Asetelman teossa saa käyttää mielikuvitusta, ainakin minä tykkään yhdistellä eri värejä ja rikkoa rajoja. Satukin totesi, että asetelmasta tuli erittäin rohkea ja värikäs. Varoitus: Jos joskus erehdyn menemään naimisiin ja teen kimppuni itse, asuni tulee olemaan täynnä kukkia ja hääkimppu olkoon sitten värien lisäksi niin pitkä kuin vain on mahdollista. Heh! Tiedän tiedän, ei ole vielä ajankohtaista miettiä tuollaisia, mutta kait sitä saa haaveilla? :D

Olen näinä kuukausina miettinyt myös tulevaa suuntautumistani. Näillä näkymin vaakakuppi kallistuu erittäin vahvasti kukkispuolelle, mutta sitä ei tiedä, vaikka mieli muuttuisi. Saatan lähiaikoina perustaa tämän blogin ohelle puutarhablogin, jossa saa seurata tätä kolmivuotista taipaletta ja ehkä myös mahdollisia ammatikorkean opintoja, jos vain innostun näiden opintojen jälkeen hakemaan ammattikorkeakouluun opiskelemaan floristiksi. Sitä ei tiedä.

                                                    Herkullinen kuppikakku kera ruusujen

Hunger, save me

Ilman mitään sen kummempia tervehdyksiä, mennään suoraan asiaan.

Monilla on varmasti koulu ehtinyt alkaa jo, kun kirjoitan tätä postausta. Kesäloma bloggauksesta on tehnyt minulle hyvää, enköhän pikkuhiljaa ehdi löytää sentään jotain inspiraatiota tähän :) Muistakaa, että mitään ei voi pakottaa tulemaan väkisin.

Puutarhatalouden opinnot alkoivat ja nyt jos ikinä minulla on vapautunut olo. Vihdoin voin sanoa tämän alan tuntuvan omalta, tää on just se mun juttu. Joulukuun alkuun asti aikaa päättää se, mille alalle suuntautuu, onko se sitten vihertuotanto, kukka-ja puutarhakauppa vai viherrakentaminen. Tavallaan rakentaminen houkuttelee tosi paljon, koska tahtoisin itsekin päästä joskus tekemään piharakennuksia ja ihastelemaan omaa kädenjälkeä, toisaalta kukkakaupassa olo kiehtoo myös. Noh, onneksi on valinnaiset olemassa! :) Vaikka kävisin tuotantopuolen, voin silti ottaa valinnaiseksi kukkasidonnan ja kivirakentamisen. Suuntautumista saa jännittää vielä pitkään.

Hotracalla valitin jatkuvasti siitä, kuinka en jaksa enää ja ala ei tuntunut lainkaan omalta. Keittiöpäivät tuntui myrkyltä, enkä yksinkertaisesti halunnut mennä sinne. Pakko se silti oli, vaikka kuinka otti päähän. Muistan sanoneeni jopa psykologilleni kokevani burn out fiiliksiä, joista olen tähän asti päässyt eroon. Vaikka me kyykittäisiin tuntitolkulla kitkemässä rikkaruohoja, temmellettäisiin paikasta toiseen, opetellaan käyttämään koneita ja kerätään ulkona näytteitä kasveista, nautin tästä suunnattomasti.

Tulohaastattelussa mainitsin ryhmänohjaajalleni bloggaamisestani. Saatan ehkä jonain päivänä ottaa kuvia teidän iloksenne ja jaella niitä teille, toki vain sillä ehdolla, että saan moiseen touhuun luvan :D

One more time one crazy ride

Tämä kirjoitus tulee ehkä "pikkuisen" myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Reckless Love oli Oulun Mick'sissä akustisella keikalla 1.6. Itse olin arponut ja pähkäillyt omaa osallistumistani, mutta sain onneksi lähteä aikaisemmin töistä ja nähdä pojat pitkästä aikaa livenä.

Vaikka ulkona satoi vettä ja odottaa sai melko kauan, kärsivällisyys palkittiin, kun pojat tulivat jakamaan nimmareita. Juuri ennen sitä kovaäänisistä sattui sopivasti soimaan rekkujen kappale Hot.

                                          Kiitos Jossulle yhteiskuvan ottamisesta! :)

Kuningasboa lemmikkinä? + muuta höpinää

Joko olen ihan oikeasti pimahtanut päästäni pahimman kerran tai virallisesti tulossa hulluksi, kun aloin tänään vakavissani miettiä sitä, millaista olisi pitää käärmettä lemmikkinä. Kaikista eniten houkuttelee kuningasboa ja viljakäärme. Älkää rakkaat säikähtäkö, vaikka nyt puhuisin käärmeen ottamisesta lemmikiksi, ei se oikeasti tule tapahtumaan vielä moneen vuosikymmeneen :D Tuskin koskaan.  Jos siellä ruudun toisessa päässä on joku, kellä on kokemusta käärmeistä ja niiden hoitamisesta, avaa toki sanainen arkkusi ja kerro, millaista moinen on ollut :)

Vaihdetaanpa puheenaihetta käärmeistä muihin asioihin.

Ensimmäinen vuosi amiksessa mennä hurahti ohi. Tuskin ehti edes kissaa sanoa, kun sitä jo istuu jatkavien kevätjuhlassa ja kuuntelee yksikönjohtajan puhetta.  Minuun iski jäätävän haikea olo, kun ajattelin sitä, mitä kaikkea olen tämän vuoden aikana elämääni saanut. Tunnelma tuntui jotenkin ihan erilaiselta, kuin mitä peruskoulun päättäminen.

Tämän vuoden aikana olen saanut elämääni upeita, ihania ystäviä. Puhun täällä blogimaailmassa ummet ja lammet oppilaskunnasta, enkä nytkään malta pitää suutani kiinni. Heistä on tullut armottoman läheisiä ystäviä minulle, sanatkaan eivät riitä kuvaamaan sitä, kuinka paljon jokainen merkitsee. Osa heistä valmistuu ja kohtaa maailman, mutta tapaamisia tulee siitäkin huolimatta.

Viettäkää murut ihana kesäloma! Isosti onnea kaikille valmistuneille ♥

Endless forms most beautiful

Mä nyt yritän olla kirjoittamatta tätä postausta kyyneleet poskilla. Hymyillä sentään saa, mutta ei itketä lauantaina ;)

Ja ennen kuin joku ehtii säikähtää siellä, niin mitään kovin vakavaa ei ole tapahtunut. Pientä haikeutta vain ilmassa, sillä kohta on ensimmäinen vuosi amiksessa ohi, ja syksyllä (toivottavasti) puutarha-alan opinnot kutsuu. Menin vielä sanomaan ryhmänohjaajalleni, etten todellakaan tulee kaipaamaan tätä apinalaumaa, jonka seurassa olen saanut tämän vuoden viettää. Katsotaan vain, niin jossain vaiheessa kuitenkin syön sanani! :D Tai sitten en, mistä sen tietää.

Vaikka kuinka yritän repiä aikaa bloggaamiselle kaiken väsymyksen keskeltä, joudun melko useasti syömään sanani siitä, että yrittäisin edes hieman useammin kirjoittaa teille. Välillä on käynyt lopettaminen mielessä, kun aika ei enää yksinkertaisesti riitä tähän, mutta yrittäkää pysyä kärsivällisenä! Ehkä tämä jossain vaiheessa hellittää..

Kohta alkaa kesäduuni (kyllä, mä sain sen! Saa onnitella), ja ihan pian viettelen 18-vuotissynttäreitäni. Hui kamala, missä välissä se aika karkasi käsistä? Baarireissua ei ainakaan ihan heti tule, ei nimittäin houkuttele mennä krapulassa töihin :D
Mites teillä muilla? Miten ensimmäinen vuosi amiksessa/lukiossa on sujunut? Entäs te, ketkä päätätte peruskoulun? Mitkä on fiilikset? :)

Minulla olisi ihan hirveästi asioista, mistä tahtoisin kertoa teille, mutta nyt on pakko pitää turpa kiinni ja sulkea taas ajatukset lokerikkoon. Tältäerää siis päätän tämän postaukseni tähän. Hyvää loppukevättä raksut! :)

"Kehen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys enää tässä kai on."

"Onko meillä nyt kaks Potter-friikkiä talossa?"

Näin se äitini kysyi eräänä päivänä ruokapöydässä. Tottahan se on, isosiskoni on nimittäin saanut minut lukemaan Pottereita. Elävä legenda, mikä ei koskaan kuole. Mitään lempparihahmoa mulla ei vielä ole, vaikka luenkin jo viidettä osaa. Päätettiin tuossa systerin kanssa, että hommataan kaikki loput Potter-leffat ja pidetään maratooni. Kirjoitetaanko se edes noin? :D

Feeniksin kiltassa Dumbledore tuntuu käyttäytyvän jotenkin omituisesti kirjan ensimmäisien lukujen perusteella. No, en sentään halua spoilata itseäni, joten eipä höpistä siitä sen enempää.

Aika katoaa taas käsistä. Vastahan mä aloitin ensimmäisen vuoteni amiksessa, kohta sekin on ohi. Jos oikein hyvin käy, kesällä olen töissä viheralan hommissa ja syksyllä sitten alkaa puutarha-alan opinnot, jos mut vaan hyväksytään sinne. Saa pitää peukkuja pystyssä!

Vaikka kesätöiden saaminen alkoikin jo tuntua hieman epätoivoiselta, kun moneen paikkaan hain ja mistään ei tullut hyväksyntää. Vaan onneksi Antti jaksaa puskea ja ehdotella paikkoja, mihin voisi hakea. En uskalla kauhean suurta toivetta elätellä siitä, että pääsisi juuri sinne, minne haluan, vaan pidän ovet ja ikkunat avoinna siltä varalta, että en pääsekään. :)

Myöhemmin on tulossa hieman erilaista postausta. En vielä paljasta, millainen postaus on tulossa, pidetään teitä jännityksessä! ;)

Olen muuten löytänyt uuden rakkauden. Tai oikeastaan kaksi. Amaranthe ja Apulanta. Tauotta olen huudattanut "Koneeseen Kadonnut", "Ravistettava ennen käyttöä", "Armo" ja "Pahempi Toistaan" kappaleita. Amaranthelta luukutan "The Nexus", "Invincible", "Burn With Me" ja monia muita.

Haasteita, pettymystä, jännitystä ja Floraliaa

Kohta se loppuu. Se vaihe elämästäni, johon ehdin tottua. No, koulunpenkille palaamisen jälkeen en varmaan kaipaa enää 7.5h päiviä keittiöllä, ovathan ne normaalina koulupäivänä vain 6h mittaisia. Päivät menevät onneksi suhteellisen nopeasti ohi, mutta silti saan punnertaa itseni töihin joka kerta kun tuntuu siltä, ettei yksinkertaisesti jaksaisi hiilata itseään paikalle totaalisen väsymyksen vuoksi. Väsymys painaa eniten ehkä vapaa-ajalla.

Mitä ne haasteet sitten ovat olevinaan? Varmaan juuri se tietyn väsymyksen voittaminen ja itsensä tsemppaaminen, ettei vain tulisi sitä pistettä, kun on pakko luovuttaa hetkeksi.

Viime postauksessa puhuin siitä, että sain tehtyä opon kanssa yhteishaun. 11 päivä kesäkuuta aikaisintaan saan tietää tulokset, pitkä aika jännittää! Onhan tässä vielä ainakin muutama kuukausi välissä, heh.

Mihin se pettymys sitten liittyy? Ette varmaan ylläty ollenkaan, kun mainitsen oppilaskunnan. Kyllä, luitte oikein. Suunnaton ylpeys on kallistunut enemmän pettymyksen puolelle, varsinkin kokousten suhteen. En nyt näin julkisesti ala avautumaan aiheesta enempää, mutta eiköhän tämäkin vielä jonain päivänä paremmaksi muutu. Ainakin tahtoisin uskoa niin.

Koulullamme oli viikonloppuna Floralia-puutarhanäyttely, aiheena aistit puutarhassa ja kivirakentaminen. Minulla ei oikeasti riitä sanoja kuvailemaan sitä, kuinka jumalattoman kaunista näyttelyssä oli.

                                              Kelpaisi varmaan teillekin tuollainen peitto? ;)

                                                    Kyllä, se on mekko! :) Ihana, eikö vain?

Shot in the dark

Nämä postausvälit alkavat olla pelottavan pitkiä. Kunhan työharjoittelujaksoni päättyy, yritän saada päätäni taas bloggaustaajuudelle ja vähän lyhentää tätä postausväliä. Edes vähän! :D

Viime aikoina on ollut niin paljon kiireitä, että hädin tuskin ehdin edes istahtaa koneen ääreen ja saada ajatukset keskitettyä tähän. Voisin hölistä teille ummet ja lammet siitä, mitä mahtavuuksia on taas tulossa, on niin, niin paljon kerrottavaa! En kuitenkaan ihan vielä lähde kaikkea paljastamaan, pidetään teitä vielä vähän aikaa jännityksessä ;)

Mitä sitten tohtii kertomaan? No ensinnäkin sen, että sain ujutettuani itseni opon luokse ja tehtyä yhteishaun. Tästäkin on useampi viikko aikaa, mutta jännityksellä odotan, tulenko valituksi. Pidän vimmatusti peukkuja pystyssä sen eteen.

Amiksessa on saanut tottua roppakaupalla uusiin juttuihin. Muistan kyllä elävästi sen, millä fiiliksillä peruskoulun loppua odotettiin ja sitten itketti, kun kaikki on yhtäkkiä ohi ja ystävät menevät omille teilleen. Nyt saa tottua siihen, ettei se paras kaveri aina satu olemaan lähettyvillä, varsinkin, jos tämä sattuu opiskelemaan ihan eri alaa ja menee eri aikaan työharjoitteluun. Joku saattaa valmistua, sekin tuntuu siltä, kuin puolet itsestä lähtisi tämän kyseisen tyypin mukana. Varsinkin, jos hän on ehtinyt muodostua läheiseksi ihmiseksi. Minä koen näitä tunteita juuri nyt.

"Mä tuun vielä vanhaksi tällä lankulla."

Tein tässä pienen aikahypyn siihen, kun olin vielä pieni ja piirretyt oli kova juttu. Näin vanhempana katselin pitkästä aikaa ehdotonta suosikkiani, Leijonankuningasta.

Taitaa muuten olla mahdollista, että samaiset leffat löytyvät vielä mummolan hyllystä. Pienenä katsoin näitä ihan tuutin täydeltä isoveljeni kanssa, eikä millään meinannut tulla loppua. Ehdotonta suosikkia on hankala nimetä, onko se sitten Kiara, Kovu vai Mufasa, joka kuoli ensimmäisessä osassa.

                         Jos siellä vielä porukat ihmettelee, että mille se tyttö nauraa, niin tälle :D

There's no me without you

Tauko bloggauksesta ja tästä koko myllerryksestä. Taas uusia tuulia ja uusi blogi.

Päällimmäisenä tahdotte varmaan tietää, mitä minulle kuuluu. Vointini on ollut hieman vaihtelevaa, ensin on hyvä fiilis, sitten on yhtäkkiä taas huono fiilis. En oikeastaan tälläkään hetkellä sanoa, kuuluuko enemmän hyvää vai huonoa.

Pieni hengähdystauko tästä kaikesta venähti paljon pidemmäksi, kuin olin alun perin ajatellut. Mietin jatkavani entisen Redeemer blogin riveissä, mutta sitten tajusin, että haluan blogin teemasta ja ulkonäöstä enemmän omannäköiseni, sellaisen mitä tämän kaltainen tyttö voi kirjoittaa. Enemmän omia ajatuksia, pohdintoja, mielipiteitä, kokemuksia ja välissä lifestyleä. Miksen jopa saattaisi muutamaa shottia kirjoittaa, ei sitäkään koskaan tiedä. Kaikki mitä juuri mainitsin, painottuu tähän blogiin ja minuun itseeni.