Haasteita, pettymystä, jännitystä ja Floraliaa

Kohta se loppuu. Se vaihe elämästäni, johon ehdin tottua. No, koulunpenkille palaamisen jälkeen en varmaan kaipaa enää 7.5h päiviä keittiöllä, ovathan ne normaalina koulupäivänä vain 6h mittaisia. Päivät menevät onneksi suhteellisen nopeasti ohi, mutta silti saan punnertaa itseni töihin joka kerta kun tuntuu siltä, ettei yksinkertaisesti jaksaisi hiilata itseään paikalle totaalisen väsymyksen vuoksi. Väsymys painaa eniten ehkä vapaa-ajalla.

Mitä ne haasteet sitten ovat olevinaan? Varmaan juuri se tietyn väsymyksen voittaminen ja itsensä tsemppaaminen, ettei vain tulisi sitä pistettä, kun on pakko luovuttaa hetkeksi.

Viime postauksessa puhuin siitä, että sain tehtyä opon kanssa yhteishaun. 11 päivä kesäkuuta aikaisintaan saan tietää tulokset, pitkä aika jännittää! Onhan tässä vielä ainakin muutama kuukausi välissä, heh.

Mihin se pettymys sitten liittyy? Ette varmaan ylläty ollenkaan, kun mainitsen oppilaskunnan. Kyllä, luitte oikein. Suunnaton ylpeys on kallistunut enemmän pettymyksen puolelle, varsinkin kokousten suhteen. En nyt näin julkisesti ala avautumaan aiheesta enempää, mutta eiköhän tämäkin vielä jonain päivänä paremmaksi muutu. Ainakin tahtoisin uskoa niin.

Koulullamme oli viikonloppuna Floralia-puutarhanäyttely, aiheena aistit puutarhassa ja kivirakentaminen. Minulla ei oikeasti riitä sanoja kuvailemaan sitä, kuinka jumalattoman kaunista näyttelyssä oli.

                                              Kelpaisi varmaan teillekin tuollainen peitto? ;)

                                                    Kyllä, se on mekko! :) Ihana, eikö vain?