Nämä postausvälit alkavat olla pelottavan pitkiä. Kunhan työharjoittelujaksoni päättyy, yritän saada päätäni taas bloggaustaajuudelle ja vähän lyhentää tätä postausväliä. Edes vähän! :D
Viime aikoina on ollut niin paljon kiireitä, että hädin tuskin ehdin edes istahtaa koneen ääreen ja saada ajatukset keskitettyä tähän. Voisin hölistä teille ummet ja lammet siitä, mitä mahtavuuksia on taas tulossa, on niin, niin paljon kerrottavaa! En kuitenkaan ihan vielä lähde kaikkea paljastamaan, pidetään teitä vielä vähän aikaa jännityksessä ;)
Mitä sitten tohtii kertomaan? No ensinnäkin sen, että sain ujutettuani itseni opon luokse ja tehtyä yhteishaun. Tästäkin on useampi viikko aikaa, mutta jännityksellä odotan, tulenko valituksi. Pidän vimmatusti peukkuja pystyssä sen eteen.
Amiksessa on saanut tottua roppakaupalla uusiin juttuihin. Muistan kyllä elävästi sen, millä fiiliksillä peruskoulun loppua odotettiin ja sitten itketti, kun kaikki on yhtäkkiä ohi ja ystävät menevät omille teilleen. Nyt saa tottua siihen, ettei se paras kaveri aina satu olemaan lähettyvillä, varsinkin, jos tämä sattuu opiskelemaan ihan eri alaa ja menee eri aikaan työharjoitteluun. Joku saattaa valmistua, sekin tuntuu siltä, kuin puolet itsestä lähtisi tämän kyseisen tyypin mukana. Varsinkin, jos hän on ehtinyt muodostua läheiseksi ihmiseksi. Minä koen näitä tunteita juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti