Ilman mitään sen kummempia tervehdyksiä, mennään suoraan asiaan.
Monilla on varmasti koulu ehtinyt alkaa jo, kun kirjoitan tätä postausta. Kesäloma bloggauksesta on tehnyt minulle hyvää, enköhän pikkuhiljaa ehdi löytää sentään jotain inspiraatiota tähän :) Muistakaa, että mitään ei voi pakottaa tulemaan väkisin.
Puutarhatalouden opinnot alkoivat ja nyt jos ikinä minulla on vapautunut olo. Vihdoin voin sanoa tämän alan tuntuvan omalta, tää on just se mun juttu. Joulukuun alkuun asti aikaa päättää se, mille alalle suuntautuu, onko se sitten vihertuotanto, kukka-ja puutarhakauppa vai viherrakentaminen. Tavallaan rakentaminen houkuttelee tosi paljon, koska tahtoisin itsekin päästä joskus tekemään piharakennuksia ja ihastelemaan omaa kädenjälkeä, toisaalta kukkakaupassa olo kiehtoo myös. Noh, onneksi on valinnaiset olemassa! :) Vaikka kävisin tuotantopuolen, voin silti ottaa valinnaiseksi kukkasidonnan ja kivirakentamisen. Suuntautumista saa jännittää vielä pitkään.
Hotracalla valitin jatkuvasti siitä, kuinka en jaksa enää ja ala ei tuntunut lainkaan omalta. Keittiöpäivät tuntui myrkyltä, enkä yksinkertaisesti halunnut mennä sinne. Pakko se silti oli, vaikka kuinka otti päähän. Muistan sanoneeni jopa psykologilleni kokevani burn out fiiliksiä, joista olen tähän asti päässyt eroon. Vaikka me kyykittäisiin tuntitolkulla kitkemässä rikkaruohoja, temmellettäisiin paikasta toiseen, opetellaan käyttämään koneita ja kerätään ulkona näytteitä kasveista, nautin tästä suunnattomasti.
Tulohaastattelussa mainitsin ryhmänohjaajalleni bloggaamisestani. Saatan ehkä jonain päivänä ottaa kuvia teidän iloksenne ja jaella niitä teille, toki vain sillä ehdolla, että saan moiseen touhuun luvan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti