Monelle syksyn tulo tarkoittaa useimmiten sitä, että koulut/työt alkavat, helteet siirtyvät ja syksyn viileys valtaa ilman. Sateet tulevat, lehdet putoilevat puista ja illatkin alkavat hämärtyä. Nyt voisi luvan kanssa kaivaa jo villasukat, kaikki pitkähihaiset paidat, pipot ja kunnon syystakin esille, jotta ei tarvitsisi hytistä liian ohuella takilla tuolla ulkona. Itsellänihän on paljon käytännöntunteja, joten vietän suurimman osan ajastani työvaatteissa. Ehei, ei vielä puhettakaan siitä, että saisin laittaa työtakin alle villapaidan.
Itsehän voisin jo iltahämärässä sytytellä kynttilöitä ikkunalaudalle, fiilistellä villasukat jalassa ja mietiskellä kulunutta kuukautta ja sitä, mitä kaikkea olen saanut tehdä ja kokeilla. Onhan tämä tuhat kertaa kivempaa, kuin keittiössä kökkiminen. Puutarhurina ajelen päältäajettavalla ruohonleikkurilla tukka putkella viilettäen, teen sidontatöitä ja kukka-asetelmia, opettelen tunnistamaan kasveja, leikkaan oksia ja vaikka mitä muuta.
Puutarha-alalla onkin kaikista jännin juttu se, että en koskaan tule tietämään kaikkea. Ala on niin laaja, että vielä vuosienkin päästä tulen oppimaan paljon uutta, mitä ei koulussa ole opetettu.
Nyt sitten ehti se syyslomakin tulla. Odottelen edelleen sitä lunta, kunnon paukkupakkasia ja kerrospukeutumista.
